Taivaasta tipahtanut rendang

Toisinaan arkipäivänäkin tekee mieli kokata jotakin vähän parempaa. Yhtenä sellaisena päivänä tartuimme Hesarin sivuilta löytyneeseen rendang-reseptiin. Rendangia on kehuttu jopa maailman parhaaksi ruoaksi. Se on toki mielipidekysymys, mutta ainakin tämä Indonesian lahja maailmalle villitsee mausteisen ruoan ystävän täyteläisellä maullaan. Reseptin kokeiluun osallistui ydinporukkamme lisäksi Sami.

Vegaaniseen rendangiin valitsimme nyhtökauran, jonka ajattelimme sopivan erityisen hyvin korvaamaan pitkään haudutettua naudanlihaa. Vegaanisen version valmistus alkaa ihan samalla tavalla kuin alkuperäisen naudanliha-rendanginkin, maustetahnasta. Sen teimme ohjeen mukaan, tosin sauvasekoittimella. Vinkki: tahnaa ei kannata maistaa, se on todella vahvaa. (Sami teki tämän virheen ja katui sitä jälkikäteen monta minuuttia!)

Maustetahnaa paisteltiin hetki pannulla ja sitten sekaan lisättiin kookosmaito, nyhtökaura ja vielä vähän mausteita. Tässä vaiheessa rendang ei vielä näyttänyt kummoiselta, mutta tuoksu oli suorastaan huumava.

Puolen tunnin hauduttamisen jälkeen curry oli valmista. Valmis rendang tarjoillaan perinteisesti jasmiiniriisin kanssa, ja päälle kannattaa vielä purskauttaa runsaasti limen mehua, joka raikastaa tuhtia currya. (Tosin Varpuslintu, joka on allerginen sitrushedelmille, söi rendangia ilman mehun lisäämistä ja piti siitä joka tapauksessa.)

Kaikkien makuun rendang oli hieman - ja Krotille alkuun enemmänkin kuin hieman - liian tulinen. Jos ei siis tykkää todella tulisesta ruoasta, kannattaa siemenet poistaa ainakin yhdestä chilistä tai käyttää vähän miedompia chilejä. Me käytimme keskivahvoja suomalaisia Medina-chilejä, jotka saattoivat olla vähän tulisempia kuin kaupan ulkomaiset peruschilit.

Lilla Milla ja Sami totesivat, että vege-rendang ei voita alkuperäistä maussa, mutta moninkertainen voitto tulee valmistuksen nopeudessa. Autenttista naudanliha-rendangia pitää keitellä jopa neljä tuntia, mutta nyhtökaura-rendangin pyöräyttää alusta loppuun tunnissa. Ja vaikka maku ei yllä ihan alkuperäisen rendangin tasolle, onhan tämäkin aivan taivaallista!

Nyhtökaura-rendang tulee jäämään vakioruokalistalle Lilla Millan ja Samin taloudessa. Krotti ja Varpuslintu ajattelivat myös kokeilla sitä uudestaan - mutta hiukan vähemmän tuliseksi tuunattuna. Alkuperäistä naudanlihaversiota rendangista Krotti ja Varpuslintu eivät ole maistaneet, eikä tämän jälkeen taida olla tarpeenkaan.

Vegånia-vegaaniruokafestivaali Turussa

Sekavegaanit palaa pitkältä kesälomalta! Viime viikonloppuna täällä Turussa järjestettiin ensimmäistä kertaa Vegånia-vegaaniruokafestivaali, ja me olimme tietenkin haukkana paikalla maistelemassa herkkuja. Epävakaisesta säästä huolimatta Vanha Suurtori oli melkoisen täynnä ihmisiä, ja melkein jokaisen ruokakojun edessä oli pitkä jono.

Pahimpaan nälkään haukkasimme Wood and Fire craft pizza companylta (yllättäen) pitsat. Kun mahoihin oli saatu ensihätään täytettä, perehdyimme muuhun tarjontaan ja asetuimme jonoon. Lilla Milla ja Varpuslintu kävivät väijymään Kuoren ja Rootsin burgereita, Krotti puolestaan jonotti Good Såsin kukkakaaliwingsejä.

Kuoren ja Rootsin seitanburgeri

Seitanburgerin pihvi oli oikein maukas ja mehukas, mutta seitanille tyypillinen sivumaku oli kyllä etäisesti havaittavissa mausteiden läpi. Kokonaisuutena burgeri maistui hurjan hyvältä ja maut sopivat hienosti yhteen. Välissä oli ihanan makeaa oluthaudutettua sipulia ja täyteläistä chilimajoneesia.

Kukkakaaliwingsit (suom. siipiset!) todettiin ehkä päivän parhaaksi herkuksi ja ehdottomasti myös kotona kokeilemisen arvoiseksi ideaksi. Eivät ne toki broilerilta maistuneet vaan kukkakaalilta, mutta juuri sopivan mausteisina ja rapeina ne muistuttivat kuitenkin olemukseltaan wingsejä ja olivat ihan superherkullisia.

Good Såsin kukkakaaliwingsit

Varpuslinnun allergiat tietenkin vaikeuttivat festareilla asiointia hiukan, kun sekä burgerissa että wingseissä oli juustokuminaa, mutta onneksi Good Såsilta löytyi myös seitansandwichejä, joista toinen vaihtoehto oli paitsi allergiayhteensopiva myös älyttömän hyvän makuinen. Seitanpihviä olisi voinut hyvin luulla paitsi koostumuksen myös maun puolesta lihapihviksi, jos ei olisi paremmin tiennyt.

Good Såsin Philly cheese steak -seitansänkkäri (ja Varpuslinnun tuhoutuneet kynsilakkaukset!)

Lopuksi tarvittiin tietenkin vielä jälkiruokaa. Onneksi Lilla Milla bongasi Rosterin kojun, josta saatiin jälkkäriksi raikas sitruunaverbenaposset, marenkia ja mansikoita. Herkku oli ihanan kuohkea ja höttöinen. Emme tosin ole koskaan maistaneet ei-vegaanista possetia, joten emme pysty esittämään mitään vertailua, mutta ainakaan tästä jälkkäriannoksesta ei mitenkään maistanut, ettei siinä ollut käytetty eläinperäisiä tuotteita.

Rosterin sitruunaverbenaposset-annos

Tapahtuman jälkeen luimme mukavia uutisia: Vegånia-festarit olivat siinä määrin menestyksekkäät, että ne tullaan järjestämään uudelleen taas ensi kesänä!