30.11.2017

Vegaaninen kanakeitto


Meistä kukin on joutunut tämän syksyn aikana niin monen flunssan riepottelemaksi, ettei sellaista määrää olisi toivonut koko porukalle yhteensäkään. Onneksi kanakeitto on helppo ja ennen kaikkea herkullinen parannuskeino flunssaan – ainakin elokuvissa. No, kanakeitto sinänsä ei ole tietenkään tämän blogin linjan mukaista ruokaa, mutta jääkaapista löytyneet Vegetarian Butcherin salaattisuikaleet (Salad Chunks) houkuttelivat kokeilemaan, miten kanakeitto taipuu vegaaniseksi.


Olimme käyttäneet suikaleita aiemmin nimenomaan salaatissa ja huomanneet niiden olevan siitä ihmeellisiä, että hyvin maustettuina ne ihan todella maistuvat kanalta. Ne myös näyttävät aivan kanalta, mutta vielä makua ja ulkonäköä hämmentävämpää on suikaleiden koostumus – ne tuntuvatkin ihan kanalta. On melkein vaikea uskoa, etteivät ne ole kanaa.


Keitossa suikaleet osin menettivät kanaisan makunsa ja soija tuli esiin. Vaikka emme varsinaisesti ole soijan ominaismaun suurimpia faneja, tämä seikka ei haitannut lämpimän mausteisessa, jopa vähän tulisessa keitossa. Soija maistui sen hetken, kun palanen osui kohdalle, mutta hävisi pian kookoksen, inkiväärin ja chilin alle.

Suikaleiden rakenne ja ulkonäkö pysyivät keitossa erehdyttävän paljon kanaa muistuttavina, mutta soijan maun takia emme kuitenkaan suosittele tämän keiton kokeilemista ihan vannoutuneimpien lihansyöjien huijaamiseen. Vaan miksi pitäisikään – keitto kun maistuu mainiolta ilmankin kanaa.


Vegaaninen vastine kanakeitolle
1 l vettä
2 kasvisliemikuutiota

160 g The Vegetarian Butcher Salad Chunks
öljyä paistamiseen

3-4 porkkanaa
1 pieni kukkakaali
1 pieni parsakaali
1 paprika
1 sipuli
n. 1 dl makeaa maissia

1 tlk (à 400 ml) kookosmaitoa
1 tl kurkumaa
½ tl paprikajauhetta
mustapippuria
inkivääriä
cayennepippuria tai muuta chiliä oman maun mukaan
suolaa tarvittaessa

Pilko kasvikset pieniksi paloiksi. Kiehauta vesi, ja lisää kasvisliemikuutiot, porkkana ja kukkakaali pataan porisemaan. Paista Vegetarian Butcher -salaattisuikaleet öljyssä. Kun porkkana ja kukkakaali alkavat kypsyä, heitä sekaan paprika ja sipuli. Pilko paistetut suikaleet pienemmiksi kuutioiksi. Jos käytät tuoretta inkivääriä, pilko sekin. Lisää keittoon kookosmaito, parsakaali, maissi, inkivääri ja pilkotut salaattisuikaleet. Mausta. Kun kasvikset ovat kypsiä, tarkista vielä maku, ja lisää mausteita ja suolaa tarvittaessa.

Tällä reseptillä saat noin kaksi litraa valmista keittoa – siitä riittää kahdelle syöjälle kyllästymiseen tai ainakin flunssan parantumiseen asti. Jos haluat keitosta ekstrakermaista, voit lisätä vegaanista tuorejuustoa kattilaan tai annokseen (esim. 1 rs Oatly påMackania koko kattilalliseen keittoa tai nokare kulholliseen). Me laitoimme keittoon lisäksi hiukan (n. 1 tl) ravintohiivahiutaleita tuomaan umamia ja vastaavasti unohdimme lisätä maissin.


Vegetarian Butcherin salaattisuikaleita löytyy sekä kaupan kylmähyllystä että pakastealtaasta. Hintaa on vähän enemmän kuin pienellä paketilla kanasuikaleita ja pakkauskin on toki pienempi. Paketti (160 g) suikaleita riittää kuitenkin ihan yhtä hyvin kuin kaksinkertaisen kokoinen paketti kanaa niin salaattiin kuin tähän keittoonkin.

14.11.2017

Tuliset kukkakaaliwingsit

Maistettuamme Vegånia-festareilla ihania vegaanisia wingsejä (eli siipisiä kuten niitä suomeksi on ollut perinteisesti tapana nimittää) päätimme kokeilla niiden valmistamista itse. Krotin hiljattain hankkimasta Vegaanimättöä-kirjasta löytyikin ohje kukkakaaliwingsien valmistamiseen. Wingsien kaveriksi teimme vegaanista majoneesia. Reseptitestaukseen osallistui ydinporukkamme lisäksi myös toveri Naakkuli.


Kukkakaaliwingsit uunissa 

1 iso kukkakaali 
Taikina:
2 dl vettä
2 dl vehnäjauhoja
1 tl savupaprikajauhetta
¼ tl cayennepippuria
½ tl suolaa 
Wings-kastike:
1 dl Texas Pete tms. hot wings -kastiketta
½ dl vegaanista margariinia 
Paloittele kukkakaali sopivan kokoisiksi suupaloiksi. Sekoita taikina-ainekset keskenään. Dippaa kukkakaalin palaset taikinaan ja asettele väljästi uunipellille leivinpaperin päälle. 
Paista uunissa 225 asteessa 25 minuuttia, käännä kerran paistamisen aikana.
Sulata margariini ja sekoita siihen wings-kastike. Voitele wingsit kastikkeella. Paista vielä 5 minuuttia. Valmistele sillä välin majoneesidippi (ohje alempana).

Resepti on Vegaanimättöä-kirjasta, kypsennysohje Chocochili-blogista. Taikinasta tulee tämän reseptin mukaan toteutettuna hiukan löysää, joten vehnäjauhoa voisi laittaa vähän enemmänkin. Jos haluat miedompia wingsejä, käytä vähemmän hot wings -kastiketta ja enemmän margariinia. Uppopaistamalla, kuten kirjassa neuvotaan, wingseistä tulisi varmasti rapeampia kuin uunissa, mutta näin ne ovat vähärasvaisempia.




Vegaaninen chilimajoneesi 
1 dl soijamaitoa
3 dl rypsiöljyä
2 tl valkoviinietikkaa
1 tl sinappia esim. Dijon
½ tl suolaa
ripaus cayennepippuria
Texas Pete tms. hot wings -kastiketta maun mukaan 
Mittaa soijamaito tehosekoittimeen tai sauvasekoittimen kulhoon. Kaada öljy joukkoon koko ajan sekoittaen. Lisää etikka ja mausteet. Sekoita tasaiseksi. Ohenna majoneesia tarvittaessa vedellä tai soijamaidolla. Majoneesi paksuuntuu jääkaapissa.

Tämäkin resepti on Vegaanimättöä-kirjasta mutta hot wings -kastikkeella maustettuna. Me käytimme makeutettua soijamaitoa, mutta sen makeus maistui lopputuloksessa, joten majoneesin tekoon kannattaa ehkä käyttää makeuttamatonta.



Varpuslintu ja Naakkuli kohtasivat heti maistelun aluksi erään merkittävän ongelman: tuliset wingsit olivat heille aivan liian tulisia. Molemmat yrittivät urheasti selviytyä annoksestaan, mutta tiukkaa teki. Onneksi vähemmän tulinen majoneesi kuitenkin taittoi pahinta poltetta. Tämä resepti sopii parhaiten siis tulisen chiliruoan ystäville.

Kukkakaaliwingsien koostumus todettiin oikein mukavaksi. Vaikkeivät uunissa valmistetut olleet yhtä rapeita kuin Vegåniassa nautitut uppopaistetut, oli pinta kuitenkin mukavan rapsakka. Sisältä herkku oli pehmeää, kuten kypsennetyllä kukkakaalilla on tapana. Makukin oli selkeästi kukkakaalin, vaikka voimakas kuorrutus toikin siihen oman lisänsä.

Vegaaninen majoneesi sai kiitosta kaikilta, ja se toimi tosi hyvin dippinä wingseille. Koostumus oli oikein onnistunut. Varpuslinnun, Naakkulin ja Krotin mielestä myös maku oli oikeastaan täydellinen, eivätkä he huomanneet eroa vanhanaikaiseen majoneesiin. Lilla Millan mielestä majoneesissa oli makeutetun soijamaidon käyttämisestä johtuen omituinen makea sivumaku. Vaikka majoneesissakin oli chiliä, se ei kuitenkaan ollut kenenkään mielestä mitenkään liian polttavaa.

Totesimme yhteistuumin, että nämä kukkakaaliwingsit (ehkä kuitenkin hiukan vähemmän tulisena versiona) ja majoneesi menevät oikein mainiosti perinteisten siipisten tapaan mukavana, täyteläisen mausteisena sormiruokana vaikkapa illanvietoissa. Plussana näissä on kanawingseihin verrattuna vähäisempi rasvapitoisuus, ja onhan kukkakaali tunnetusti terveellistä.

31.10.2017

Mehevä ja herkullinen omenapiirakka


Mitä leipoisi, jos kaapista löytyy iso kasa herkullisia suomalaisia omenoita mutta ei maitoa eikä yhden yhtä kananmunaa? Vegaanista omenapiirakkaa tietysti! Vegaanisen leivonnan maailmaan sukeltaminen on johtanut Lilla-Millan ja Samin kaksihenkisessä perheessä lisääntyneeseen herkutteluun, kun leipomuksia varten ei tarvitse varata kaappiin kananmunia tai maitotuotteita. Tämän omenapiirakan ohjeen nappasimme Gastro Pahalapsi -ruokablogista ja muokkasimme sitä lisäämällä taikinaan omenaa, jotta lopputulos olisi mahdollisimman mehevä.



Vegaaninen omenapiirakka 


Taikina:
200 g sokeria
210 g vehnäjauhoja
70 g perunajauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
1 maustemitta vaniljajauhetta (tai 1 tl vaniljasokeria)
(kanelia)
2,5 dl kauramaitoa
75 g margariinia
2 kirpeää pientä omenaa raastettuna 
Päälle:
6 kirpeää pientä omenaa
sokeria
kanelia 
Rasvaa kookas irtopohjavuoka. Sulata margariini (tai käytä juoksevaa margariinia, kuten me laiskat). Raasta kaksi omenaa karkeaksi raasteeksi. 
Sekoita keskenään kuivat aineet ja kaada joukkoon kauramaito (me käytimme iKaffea sen täyteläisen koostumuksen vuoksi) ja margariini. Sekoita vispilällä tasaiseksi. Sekoita viimeiseksi joukkoon omenaraaste. Kaada taikina voideltuun vuokaan. 
Pilko kuusi omenaa sopiviksi suupaloiksi. Sekoita omenanpalojen joukkoon maun mukaan sokeria ja kanelia. Kaada omenat taikinan päälle. 
Paista 200 asteessa noin puoli tuntia.



Alkuperäisen ohjeen mukaan omenapiirakka on parhaimmillaan seuraavana päivänä, mutta me itseasiassa pidimme siitä eniten uunituoreena, ehkäpä omenaraasteen tuoman kosteuden takia. Piirakka oli mehukas ja todella hyvänmakuinen. Jälkikäteen tosin huomasimme, että itse taikinaankin olisi kannattanut lisätä kanelia tuomaan makua, joten lisäsimme senkin ohjeeseen.

Teimme omenapiirakan lisukkeeksi vaniljakastiketta Ruokailo-blogin reseptillä (myös iKaffesta), mutta sen mausta emme kauheasti pitäneet. Maku kylläkin parani jääkaapissa, ja seuraavana päivänä kastike oli piirakan kanssa jo ihan mukiinmenevää. Itse omenapiirakka taas oli oikein onnistunut ja suosittelemme reseptiä kaikille!

16.9.2017

VEGG, uusi korvaaja kananmunalle

VEGG on mielenkiintoinen uutuus. Se on vegaaninen valmiste, jonka ravintoarvot ja valmistajan sanojen mukaan myös ominaisuudet ruoanlaitossa vastaavat kananmunaa. Sitähän piti heti päästä testaamaan! Kokeilimme ydinkolmikkomme kesken, miten veggi taipuu munakkaiksi ja letuiksi.

Tätä uutuutta myydään toistaiseksi vain rajoitetusti S-ketjun kaupoissa, joten suuntasimme ostoksille hyvinvarusteltuun Prismaan. Yksi tuubi maksoi kolmisen euroa. Pakkauksessa on tuotetta vajaan kolmen kananmunan verran, joten hinta on aika kova.



Munakkaat


Kypsentämättömänä vegg näytti epämääräiseltä löllöltä, vähän niin kuin kananmunakin. Paistettaessa se käyttäytyi todella kummallisesti. Munakkaat kypsyivät hitaasti, eivätkä pitkänkään paiston jälkeen hyytyneet kokonaan. Pinta kyllä kypsyi ja muuttui samalla vähän ällöttävän nahkaisen näköiseksi, mutta sisältä munakas jäi lopultakin aika löysäksi.

Maistoimme veggimunakasta sekä sellaisenaan että paprika-soijanakkitäytteellä. Täytetty munakas oli ehdottomasti parempaa kuin täyttämätön. Päällimmäinen maku molemmissa versioissa oli kuitenkin suola, jota veggissä tuntuu olevan aika hurjasti.

Munakkaasta tulikin munakokkeli, koska pitkästä paistoajasta huolimatta emme saaneet sitä käännettyä.

Lilla Millan mielestä munakas oli itse asiassa niin suolaista, ettei hän pystynyt syömään kuin muutaman lusikallisen. Hän tuumi veggimunakkaan muistuttavan munakasta, jonka valmistuksessa on jostain syystä käytetty laihaa kaurapuuroa ja aivan valtavasti suolaa. Krotti ja Varpuslintu molemmat kokivat sekä maun että koostumuksen olevan hyvin lähellä sellaista suolaisen piirakan täytettä, joka tehdään kananmunasta ja kermaviilistä. (Tähän väliin kuitenkin jälkikäteen todettakoon, ettei vegg toiminut järin hyvin piirakantäytteenäkään. Siitä kuitenkin ehkä lisää joskus toiste.)

Veggimunakas toi siis kaikille mieleen jonkinlaisen kananmunavalmisteen, vaikkei suoranaisesti perinteistä munakasta. Vaikka soija onkin yksi veggin pääraaka-aineista, valmiista munakkaasta sen makua ei kuitenkaan erottanut ollenkaan. Lopputulos ei myöskään maistunut erikoisemmin veggin toiselta pääraaka-aineelta, kikherneeltä. Makuelämys ei ollut erikoisen paha muttei kyllä kovin hyväkään.

Täytetty munakas onnistui paremmin, mutta jäi sisältä todella löysäksi.

Omaksuisimmeko veggimunakkaan osaksi normaalia arkiruokailuamme? Suosittelisimmeko sitä munakkaaseen tykästyneille sekasyöjille?

Pakko sanoa, että valitettavasti emme, ainakaan tällä testauksella. Tyrmäävän suolaisuutensa ja epämääräisen kypsymiskäyttäytymisensä vuoksi vegg ei oikeastaan toimi tässä käytössä niin hyvin kuin sen pitäisi. Veggimunakkaan kypsentämistä uunissa voisimme vielä kokeilla, vaikka suolaisuutta sekään ei tietenkään poista. (Haluaisimme tietää, miten veggin markkinoille tuonut EGG-ravintola tekee siitä munakasta.)

Lettuset


Lettujen valmistukseen ei oikeastaan edes tarvita kananmunaa, mutta tietysti munapohjaisessa letussa on enemmän proteiinia kuin munattomassa ja monien mielestä se on myös maukkaampaa. Kokeilimme veggin sivuilta löytyvää vegaanista räiskälereseptiä, jossa lehmänmaito kuitataan kauramaidolla ja kananmunat veggillä.

Kummallisen munakaskokemuksemme jälkeen saimme yllättyä positiivisesti, kun veggilettuset olivatkin kerrassaan kelvollisia. Letut paistuivat aivan mainiosti, ja ne myös näyttivät ja maistuivat juuri siltä, miltä lettujen kuuluukin. Mikä menestys!


Lettujen reunoista tuli ihanan rapeat, ja ne myös säilyttivät rapeutensa pitkään - yöksi jääkaappiin jätetyt ylijääneet letut olivat vielä aamulla aivan yhtä rapeita kuin vastapaistetut. Varpuslinnun mielestä rapeissa reunoissa oli tosin tiettyä, hiukan häiritsevää ja perinteisille letuille epätyypillistä sitkeyttä, mutta muiden mielestä se ei ollut ongelmallista.

Kaikkien mielestä veggiletut maistuivat erehdyttävästi samalta kuin perinteiset letut. Eroa tuskin pystyisi havaitsemaan. Aloimmekin jo miettiä, miten hauskaa olisi järjestää sokkotesti, jossa useampi koemaistaja voisi yrittää erottaa vegaaniset veggiletut perinteisistä.


Nähtävästi vegg sopiikin ruoanlaittoon sellaisissa asiayhteyksissä, joissa sitä ei ole tarkoitus syödä sellaisenaan mutta se toimii rakenteen ja ravintoarvojen puolesta olennaisena raaka-aineena. Voisimme kokeilla sitä seuraavaksi vaikkapa juuri suolaisen piirakan täytteessä.

Miten on omaksumisten ja suosittelujen laita tässä kohtaa?

No, jos haluaa tehdä vegaanisia räiskäleitä, mutta kaipaa niihin täyteläistä makua, rapeita reunoja ja korkeampaa proteiinipitoisuutta, on vegg varma valinta. Voisimme ehkä käyttää veggiä jatkossakin lettujen laittamiseen, mutta korkean hinnan vuoksi sitä tuskin tulee ostettua kovin usein. Kunpa sen hinta tulisi alaspäin!

29.8.2017

Taivaasta tipahtanut rendang

Toisinaan arkipäivänäkin tekee mieli kokata jotakin vähän parempaa. Yhtenä sellaisena päivänä tartuimme Hesarin sivuilta löytyneeseen rendang-reseptiin. Rendangia on kehuttu jopa maailman parhaaksi ruoaksi. Se on toki mielipidekysymys, mutta ainakin tämä Indonesian lahja maailmalle villitsee mausteisen ruoan ystävän täyteläisellä maullaan. Reseptin kokeiluun osallistui ydinporukkamme lisäksi Sami.


Vegaaniseen rendangiin valitsimme nyhtökauran, jonka ajattelimme sopivan erityisen hyvin korvaamaan pitkään haudutettua naudanlihaa. Vegaanisen version valmistus alkaa ihan samalla tavalla kuin alkuperäisen naudanliha-rendanginkin, maustetahnasta. Sen teimme ohjeen mukaan, tosin sauvasekoittimella. Vinkki: tahnaa ei kannata maistaa, se on todella vahvaa. (Sami teki tämän virheen ja katui sitä jälkikäteen monta minuuttia!)


Maustetahnaa paisteltiin hetki pannulla ja sitten sekaan lisättiin kookosmaito, nyhtökaura ja vielä vähän mausteita. Tässä vaiheessa rendang ei vielä näyttänyt kummoiselta, mutta tuoksu oli suorastaan huumava.


Puolen tunnin hauduttamisen jälkeen curry oli valmista. Valmis rendang tarjoillaan perinteisesti jasmiiniriisin kanssa, ja päälle kannattaa vielä purskauttaa runsaasti limen mehua, joka raikastaa tuhtia currya. (Tosin Varpuslintu, joka on allerginen sitrushedelmille, söi rendangia ilman mehun lisäämistä ja piti siitä joka tapauksessa.)


Kaikkien makuun rendang oli hieman - ja Krotille alkuun enemmänkin kuin hieman - liian tulinen. Jos ei siis tykkää todella tulisesta ruoasta, kannattaa siemenet poistaa ainakin yhdestä chilistä tai käyttää vähän miedompia chilejä. Me käytimme keskivahvoja suomalaisia Medina-chilejä, jotka saattoivat olla vähän tulisempia kuin kaupan ulkomaiset peruschilit.

Lilla Milla ja Sami totesivat, että vege-rendang ei voita alkuperäistä maussa, mutta moninkertainen voitto tulee valmistuksen nopeudessa. Autenttista naudanliha-rendangia pitää keitellä jopa neljä tuntia, mutta nyhtökaura-rendangin pyöräyttää alusta loppuun tunnissa. Ja vaikka maku ei yllä ihan alkuperäisen rendangin tasolle, onhan tämäkin aivan taivaallista!

Nyhtökaura-rendang tulee jäämään vakioruokalistalle Lilla Millan ja Samin taloudessa. Krotti ja Varpuslintu ajattelivat myös kokeilla sitä uudestaan - mutta hiukan vähemmän tuliseksi tuunattuna. Alkuperäistä naudanlihaversiota rendangista Krotti ja Varpuslintu eivät ole maistaneet, eikä tämän jälkeen taida olla tarpeenkaan.

12.8.2017

Vegånia-vegaaniruokafestivaali Turussa

Sekavegaanit palaa pitkältä kesälomalta! Viime viikonloppuna täällä Turussa järjestettiin ensimmäistä kertaa Vegånia-vegaaniruokafestivaali, ja me olimme tietenkin haukkana paikalla maistelemassa herkkuja. Epävakaisesta säästä huolimatta Vanha Suurtori oli melkoisen täynnä ihmisiä, ja melkein jokaisen ruokakojun edessä oli pitkä jono.

Pahimpaan nälkään haukkasimme Wood and Fire craft pizza companylta (yllättäen) pitsat. Kun mahoihin oli saatu ensihätään täytettä, perehdyimme muuhun tarjontaan ja asetuimme jonoon. Lilla Milla ja Varpuslintu kävivät väijymään Kuoren ja Rootsin burgereita, Krotti puolestaan jonotti Good Såsin kukkakaaliwingsejä.

Kuoren ja Rootsin seitanburgeri

Seitanburgerin pihvi oli oikein maukas ja mehukas, mutta seitanille tyypillinen sivumaku oli kyllä etäisesti havaittavissa mausteiden läpi. Kokonaisuutena burgeri maistui hurjan hyvältä ja maut sopivat hienosti yhteen. Välissä oli ihanan makeaa oluthaudutettua sipulia ja täyteläistä chilimajoneesia.

Kukkakaaliwingsit (suom. siipiset!) todettiin ehkä päivän parhaaksi herkuksi ja ehdottomasti myös kotona kokeilemisen arvoiseksi ideaksi. Eivät ne toki broilerilta maistuneet vaan kukkakaalilta, mutta juuri sopivan mausteisina ja rapeina ne muistuttivat kuitenkin olemukseltaan wingsejä ja olivat ihan superherkullisia.

Good Såsin kukkakaaliwingsit

Varpuslinnun allergiat tietenkin vaikeuttivat festareilla asiointia hiukan, kun sekä burgerissa että wingseissä oli juustokuminaa, mutta onneksi Good Såsilta löytyi myös seitansandwichejä, joista toinen vaihtoehto oli paitsi allergiayhteensopiva myös älyttömän hyvän makuinen. Seitanpihviä olisi voinut hyvin luulla paitsi koostumuksen myös maun puolesta lihapihviksi, jos ei olisi paremmin tiennyt.

Good Såsin Philly cheese steak -seitansänkkäri (ja Varpuslinnun tuhoutuneet kynsilakkaukset!)

Lopuksi tarvittiin tietenkin vielä jälkiruokaa. Onneksi Lilla Milla bongasi Rosterin kojun, josta saatiin jälkkäriksi raikas sitruunaverbenaposset, marenkia ja mansikoita. Herkku oli ihanan kuohkea ja höttöinen. Emme tosin ole koskaan maistaneet ei-vegaanista possetia, joten emme pysty esittämään mitään vertailua, mutta ainakaan tästä jälkkäriannoksesta ei mitenkään maistanut, ettei siinä ollut käytetty eläinperäisiä tuotteita.

Rosterin sitruunaverbenaposset-annos

Tapahtuman jälkeen luimme mukavia uutisia: Vegånia-festarit olivat siinä määrin menestyksekkäät, että ne tullaan järjestämään uudelleen taas ensi kesänä!

30.3.2017

Nyhtökaurapaisti

Nyhtökaurasta on moneksi. Toistaiseksi olemme kaikki kuitenkin laittaneet siitä lähinnä vain nopeaa ja helppoa käristystä, wokkia tai sekalaisia paistoksia. Nyt kokeilimme Omena-Dijon-paistin reseptiä, joka löytyy Nyhtökaura JouluExtra -paketinkin päältä. Blogin ydinporukan lisäksi Sami oli mukana testaamassa.

Paistiksi muotoiltu ja kuorrutettu pötkylä uuniin menossa.

Valmis nyhtökaurapaisti näytti ja tuoksui oikein houkuttelevalta. Koostumuksen puolesta nyhtökaurapaistia ei kuitenkaan kannata oikein verrata mihinkään perinteisiin paisteihin - ennemminkin se muistuttaa mureketta. Varpuslinnun mielestä sitä olisi voinut vaikka erehtyä luulemaan vähän tavallista pehmeärakenteisemmaksi ja vahvemmin maustetuksi lihamurekkeeksi. Suutuntuma oli oikein miellyttävä.

Nyhtökaurapaistia, perunamuhennosta ja babypinaattia. Kastike vain puuttuu!

Olimme yhtä mieltä siitä, että paistin koostumus oli kuitenkin hiukan turhan murtuva. Siitä ei ollut tarpeeksi helppo leikata siistejä siivuja annoksiin. Paisti oli myös hiukan kuivahkoa, mutta onneksi söimme sitä maukkaan pippurikastikkeen kanssa. Suosittelemmekin aina jotakin kastiketta tarjottavaksi nyhtökaurapaistin kaverina.

Maku oli kerrassaan mainio muiden paitsi Samin mielestä - hän ei pahemmin pitänyt siitä. Runsas määrä Dijon-sinappia reseptissä huolestutti vähän Lilla Millaa, mutta valmiissa ruoassa sinappi ei maistunut lainkaan liian vahvasti.  Nyhtökauran ominaismaku peittyi miltei kokonaan mausteisiin. Yrttien maku puski turhan paljon läpi Krotin, Lilla Millan ja Samin mielestä - Varpuslintukin voisi allekirjoittaa tämän, jos kyseessä eivät olisi olleet hänen suosikkiyrttinsä, joita ei koskaan voi olla liikaa.

Voimme kuitenkin suositella nyhtökaurapaistia kaikille mureketyyppisten ruokien ystäville. Sen valmistaminen vie hiukan aikaa ja on astetta mutkikkaampaa kuin pannulla kokattavien helppojen ruokalajien - mutta lopputulos on kokeilemisen arvoinen! Yrttejä tosin ei välttämättä kannata laittaa aivan niin paljon kuin reseptissä sanotaan.

12.3.2017

Mättöruokaa!

Testasimme illanviettomme yhteydessä erilaisia bilemättönaposteltaviksi soveltuvia kasviseineksiä, Quorn-nuggeteja sekä Pouttu Tofu Kasvisgrilleri ja Bon Soya -nakkeja parin erilaisen dipin kanssa. Lisäksi teimme pieniä Härkis-pyöryköitä, jotta "lihapullatkin" olisivat edustettuina.

Naposteluherkkujen kaveriksi laitoimme peruna- ja bataattiranskiksia ja pyöräytimme kulhollisen raikasta salaattia itsetehdyllä yrttiöljyllä ja paistetuilla soijapavuilla. Härkis-pyörykät kokkasimme nopealla helpolla reseptillä ja paistoimme uunissa, kun kerran ranuja varten laitettiin kuitenkin uuni päälle. Vaihtoehtoisesti ne voisi tehdä myös paistinpannulla. Julkaisemme pyörykkäreseptin myöhemmin.

Naposteltavat esillä.

Herkkulautanen ääriään myöten täynnä. Vasemmalla ranskalaisia ja bataattiranskalaisia, keskellä Härkis-pyöryköitä ja Quorn-nuggeteja, oikealla Poutun tofugrilleri ja Bon Soya -nakki. Edessä lisukkeita ja takana herkullinen salaatti.

Tällä kertaa ydinkirjoittajaporukkamme lisäksi paikalla herkkukesteillä vierailevina tähtinä olivat ystävämme Naakkuli (verenhimoinen vegetaristi) ja Lissukka (sekasyöjä pelkän energiajuoman voimalla elävä yksilö). Viiden arvostelijan voimin tuumimme testaamistamme herkuista seuraavaa:


Härkis-pyörykät



Krotti: Erinomaista. Kaipaisivat kyllä vähän enemmän suolaa ja vaikkapa tuoretta sipulia, niin olisivat vielä parempia. Maistuivat vähän eineslihapyöryköiltä (joista siis pääsääntöisesti pidän), mutta eivät varsinaisesti toimi vaihtoehtona niille, koska vaativat kuitenkin valmistamista, vaikka nopeita ovatkin.

Varpuslintu: Aivan huippua! Suosikkipyöryköitäni. Voisivat kyllä olla vielä parempia, jos rakenne olisi vähän vaihtelevampi - esimerkiksi sipulisilppua voisi lisätä taikinaan ensi kerralla.

Lilla Milla: Nam! Ehkä paras pulla ikinä. Ei mitään valittamista.

Lissukka: Ihan hyviä. Lihapullat ovat kuitenkin parempia. Näiden tekstuuri on liian höttöinen ja tasainen.

Naakkuli: Tykkään enemmän itsetehdyistä hirvipullista (toim. huom. kyse on hirvipullista, joita olemme kokanneet joskus yhdessä, ja tämä on se kohta, jossa se verenhimoisuus ilmenee - Naakkuli syö välillä myös riistaa), mutta Härkis-pyörykät on kuitenkin helpompi kokata, mistä ne saavat plussaa.


Quorn-nuggetit



Krotti: Jauhoisia ja mauttomia, mutta olen kyllä valmis antamaan Quornille itselleen toisen mahdollisuuden jossain muussa muodossa. Esimerkiksi Niilo-kasvisnugetit ja kananugetitkin ovat parempia kuin nämä. Voisivat kuitenkin olla hyvä vaihtoehto tarjottavaksi sellaisille lapsille, jotka eivät tykkää voimakkaista mauista tai kummallisista tekstuureista.

Varpuslintu:  Ei mitenkään pahaa, vähän mautonta vain. Muistuttavat huomattavan paljon halpoja kananuggetteja. Ostaisin kyllä mieluummin näitä kuin mitään broilervaihtoehtoja, mutta vielä mieluummin valitsisin oikeasti hyvät Niilot.

Lilla Milla: Sienimäinen maku tulee enemmän läpi kuin muissa maistamissani Quorn-ruoissa. Dippikastikkeen kanssa ovat kuitenkin ihan kelpoja.

Lissukka: Voimakkaanmakuisen dipin kanssa menisivät ihan jauhoisista halpiskananuggeteista. Saisivat olla hieman suolaisempia. Kuorrute on hyvää! Tekstuuri on vähän hassu.

Naakkuli: Ilman dippikastiketta aika plääh, kastikkeen kanssa kuitenkin ihan jees. Vähäsuolaisen ja jotenkin vetisen makuisia kaikkiaan. Se jokin puuttuu.


Pouttu Tofu Kasvisgrilleri -nakit


Vasemmalla Bon Soya, oikealla Pouttu Tofu Kasvisgrilleri.

Krotti: Liian löysää. Liian outoa. Ei nyt suoranaisesti pahaa - mutta ei kyllä hyvääkään. Ei jatkoon.

Varpuslintu: Kauheaa huijausta - näytti ja tuoksui hyvältä, mutta ei ollutkaan sisältä yhtään sellaista kuin päältä päin näytti! Sain syötyä juuri ja juuri yhden, enkä ottaisi toista. Olisi edes ollut vain mautonta, mutta ei, kun piti olla ihan tosissaan pahaa.

Lilla Milla: Hyrrrr, miten kauheita! Kummallinen tekstuuri ja epämiellyttävä maku. Ei jatkoon.

Lissukka: Ihan järkyttäviä. Maistuvat vielä kaiken muun lisäksi kummallisesti kardemummalta. Ei jatkoon.

Naakkuli: No suoranaisesti pahaa. Löysää ja ällöttävää. Ei tasan jatkoon!


Bon Soya -nakit


Vasemmalla Bon Soya -kasvisnakit, oikealla Pouttu Tofu Kasvisgrillerit.

Krotti: Vallan kelvollisia. Tavalliset nakit ovat kyllä edelleen parempia, mutta tässä on erinomaisen hyvä vaihtoehto, jos vaikkapa jossakin tapahtumassa olisi tarpeen tarjota jengille nuotiogrillattavaksi nakkeja.

Varpuslintu: Kypsennetyt soijanakit näyttävät yleensä siltä, kuin niillä olisi rutto, ja valitettavasti nämä eivät olleet poikkeus! Maku oli kuitenkin tosi hyvä, sellainen maukas ja ruokaisa, muttei mitenkään liian terävä. Ei kauhean nakkimainen - mikä on minun mielestäni plussaa, koska en tavallisesti tykkää kauheasti nakeista. Ostan kyllä nuotioevääksi, jos en jaksa ennakkovalmistella mitään erikoisempia ruokia kotona.

Lilla Milla: Kuumana oikein hyvää ja yllättävän nakkimaista, mutta vähän viilentyneenä soija maistuu aika paljon läpi. Vähän sitkeä kuori.

Lissukka: Muistuttavat koostumukseltaan paljon tavallisia nakkeja, mutta en kyllä tykkää nakeista ylipäätäänkään. Maku ei kuitenkaan ole kauhean nakkimainen. En tiedä ostaisinko itse kotiin.

Naakkuli: Tykkäsin. Voisin ostaa notskigrillailuun, jos tekisi mieli jotain tämän tyyppistä. Mukavan napakoita rakenteeltaan.


Lisähuomioita:

- Nakit liikkuivat jännittävästi pannulla paistettaessa. Siitä riitti hupia.
- Paistetut soijapavut salaatin täytteenä olivat erittäin hyviä. Yrttiöljy oli myös ihanaa.
- Kaikki herkut sopivat yhteen niin perinteisten kuin bataattiranujenkin kanssa.

28.2.2017

Hampparikestit

Halusimme testata Apetitin uusia vegaanisia kasvisjauhispihvejä, joten päätimme heittää pihvit herkullisten lisukkeiden kanssa hampparisämpylän väliin. Samalla kokeilimme myös vegaanisia HoviRuoan mustapapupihvejä sekä ovo-vegetaarisia Huhtahyvät Wilhelmiina Kasviproteiiniwieninleikkeitä.

Hamppareiden aineksia: kasvisjauhispihvejä, salaattia, tomaattia, suolakurkkua, ketsuppia ja majoneesia.

Tällä kertaa mukana testaajana oli ydinkirjoittajajoukkomme lisäksi vierailevana tähtenä Sami, valkoinen lihaa syövä heteromies. Ensin maistoimme Apetitin kasvisjauhispihvejä. Kaikkien testaajiemme mielestä pihvit olivat suorastaan erinomaisia. Varpuslintu totesi voivansa hyvin korvata lihapihvit hampparin välistä näillä ihan pysyvästi. Lilla Millan oli vaikea uskoa, että tämä ei tosiaan ole lihaa. Maistettuaan hampurilaista Krotti totesi, että pihvit ovat ihan uskomattoman hyviä. Saminkin mielestä pihvien maku oli todella hyvä, mutta ei ihan mennyt lihasta.

Kasvisjauhispihvi hampparin välissä. Ihan taivaallista!

HoviRuoka-yrityksen vegaaniset mustapapupihvit eivät suuremmin sykähdyttäneet testaajaraatia. Varpuslinnulla ei ollut mitään valittamista pihveistä, mutta Krotti ei kauheasti tykännyt eikä ehkä ostaisi uudestaan. Lilla Millan mielestä pihvit olivat vähän jauhoisia ja kasvispihvimäisiä, mutta maku oli hyvä. Sami ahmaisi yhden pihvin kylmänäkin, mutta totesi rakenteen olevan vähän jauhoinen ja muistuttavan näistä vaihtoehdoista selvästi eniten kasvispihviä.

Mustapapupihvit olivat ulkonäöltään mukavia, jopa jauhelihamaisia.

Huhtahyvien wieninleike muistutti todella paljon kanapihviä. Kaikki testaajamme pitivät wieninleikkeestä hampparin välissä, paitsi Sami, jonka mielestä wieninleikettä ei kuulu laittaa hampurilaiseen. Kaikki kirjoittajat pitivät kasvisproteiinileikkeellä täytettyä hampparia erinomaisena vaihtoehtona kanahampurilaiselle. Varpuslintu arveli, että leike voisi toimia myös grillattuna, ja Samin mielestä tämä pihvi muistutti eniten lihaa.

Wieninleike on niin iso että hampparin väliin se kannattaa puolittaa.

Olimme lähes yksimielisiä siitä, että paras pihvi hampparin väliin oli Apetitin kasvisjauhispihvi. Samin suosikiksi nousi Huhtahyvien wieninleike. Voimme varauksetta suositella kaikkia näitä pihvejä muillekin sekasyöjille.

19.2.2017

Let's get this party started

Tässä sitä ollaan, uutta blogia perustamassa. Päätimme aloittaa tällaisen sekavegeblogin, jotta voisimme jakaa laajemmalle yleisölle fiiliksiämme kasvisruokakokeiluistamme.

Meitä on täällä blogin takana kolme vakiokirjoittajaa sekä joukko vierailevia tähtiä. Olemme pääasiassa sekasyöjiä, jotka pyrkivät vähentämään eläinperäisten raaka-aineiden määrää ravinnossaan. Toki vierailevana tähtenä on yksi kiintiövegetaristikin.

Sekasyöjätaustamme johdosta olemme erityisen kiinnostuneita ruuan mausta ja rakenteesta verrattuna liharuokaan, eikä meillä ole pitkän linjan vegaanin tottumusta täysin kasviperäiseen ruokavalioon. Niinpä rohkenemme väittää olevamme hyviä arvioimaan erilaisten kasvisruokauutuuksien soveltuvuutta myös "perinteisen suomalaisen sekasyöjän" makuun.

Näin aluksi ainakin keskitymme testaamaan ja arvostelemaan erilaisia kasvisvalmisruokia ja -puolivalmisteita. Saatamme postata myös reseptejä ja muita kasvisruokavalioon liittyviä juttuja.

Toivottavasti blogimme tarjoaa hyödyllistä informaatiota kaikille kasvissyönnistä kiinnostuneille, mutta etenkin niille, jotka ovat kanssamme samassa veneessä, tekemässä löytöretkiä kasvisruuan maailmaan.

Tarkemmat esittelyt meistä voit käydä tsekkaamassa tuolta Kirjoittajista-välilehdeltä.



Follow my blog with Bloglovin