4.1.2018

Vegaanista jouluruokaa


Jouluna syödään perinteisesti possua, kalkkunaa, poroa, juustoa, suklaata ja vaikka mitä. Miltä maistuisi joulu ilman eläinperäisiä raaka-aineita? Kokoonnuimme illanviettoon maistelemaan vegaanisia jouluruokia. Mukana herkkuja testaamassa oli koko porukka Naakkulia ja Lissukkaa myöten, joskin toveri Varpuslintu maisteli vasta jälkeenpäin tähteitä, sillä hän ei päässyt paikalle.

Stockmann Herkusta sai valmiina vegaanisia joululaatikoita, joten hankimme sieltä peruna-, lanttu- ja porkkanalaatikot pikkujoulupöytäämme. Tofurky Oven Roasted Deli Slices hoiti sekä kinkun että kalkkunan virkaa. Teimme myös savupunajuurisalaattia Vegaanimättöä-kirjan mukasavuporon reseptillä, ja lisäksi hankimme pääruokakattaukseen tietysti rosollia.

Pääruoat

Ensivaikutelma laatikoista ei vakuuttanut. Ne näyttivät valjuilta ja lanttulaatikon tuoksukin oli vetinen. Maistelu ei juurikaan parantanut vaikutelmaa, päinvastoin. Peruna- ja lanttulaatikko tuomittiin lähes yksimielisesti pahanmakuisiksi. Ainoastaan Varpuslintu piti niistä, eikä huomannut vikaa ulkonäössä saati maussa, mutta hän onkin outo – hänen suosikkilaatikkonsa ovat muutenkin imeltämättömiä eineksiä.

Muiden mielestä laatikoiden maku oli kaukana perinteisestä, makeasta ja kermaisesta. Perunalaatikon kohdalla voidaan ehkä todeta, ettei se ilmeisesti ollut imellettyä, eikä sen siksi kuulunutkaan olla makeaa, mutta epämiellyttävää sivumakua ei selitä mikään. Lanttulaatikko taas oli toisaalta vetistä ja mautonta, toisaalta vähän saippuaisen makuista. Porkkanalaatikko, jota oli hankittu vain vähän – koska kukaan muu kuin Lissukka ei ennakkotietojen mukaan oikein pidä porkkanalaatikosta – osoittautui laatikoista ylivoimaisesti parhaaksi.

Savupunajuurisalaatti

Tofurky-leikkelettä arvioimme niin ikään ensin haistelemalla, mutta elämys oli aika epämukava. Odööri muistutti lähinnä huonolaatuista kissanruokaa. Onneksi leikkeleen maku ja suutuntuma olivat huomattavan paljon paremmat. Laatikoiden rinnalla leikkele oli suorastaan erinomaista ja toimisi varmasti leivän päällä vielä paremmin. Ei sitä nyt kinkuksi tai kalkkunaksi erehtyisi luulemaan, vaikka samoja vivahteita sen miedon suolaisessa maussa olikin. Hyvää se oli joka tapauksessa.

Punajuurisalaatista ja erityisesti sitä varten tekemästämme karpalo-piparjuurivinaigretestä pidimme paljon, mutta varsinkin Lilla Milla ja Varpuslintu arvioivat punajuurten marinoinnissa käytetyn nestesavun maun liian tymäkäksi. Varsinainen vegetaristimme Naakkuli totesi salaatin kaipaavan vuohenjuustoa. Tietenkään savupunajuurta ei hyvällä tahdollakaan voisi luulla savuporoksi, mutta aivan omana juttunaan se toimii kyllä hyvin.

Jälkiruoat

Jälkkäripöytään hankimme ja teimme erilaisia vegaanisia juustoja, joulutorttuja, chilisuklaatryffeleitä ja suolakeksejä. Lisäksi kattaukseen kuului hedelmiä, omatekoista punaherukka-chilihilloa ja suppilovahverohilloketta sekä tietenkin glögiä.

Cheddarin virkaan valitsimme Sheese Cheddar Style With Caramelised Red Onion -valmisteen ja mozzarellaksi Verys Chicca Classican. Valmistimme mantelifetaa Kamomillan konditorian ohjeen mukaan – tosin paistoimme sitä lyhyemmän aikaa, emmekä käyttäneet tehosekoitinta vaan sauvasekoitinta massan vetämiseen tasaiseksi. Lisäksi teimme Kamomillan konditorian persiljalevitteen reseptiä mukaillen ruohosipulituorejuustoa.

Mantelifeta näytti paistetulta perunamuusilta ja haisi melko epämiellyttävältä. Koostumuksensa puolesta se muistutti fetaa paljonkin. Maku oli Lilla Millan, Krotin ja Naakkulin mielestä hyvä, mieto ja hiukan sienimäinen. Lissukka ja Varpuslintu ovat allergisia mantelille, emmekä ole aivan niin omistautuneita, että uhraisimme testaajien henkiä.

Mantelifeta

Haisevien ruokien teemaa jatkoi myös Sheese Cheddar. Sanoja "kammottava", "tyrmäävä" ja "vuosisadan sukkahiki" käytettiin. Myös maku jakoi mielipiteitä. Krotti, Naakkuli ja Lissukka pitivät siitä. Lilla Milla ei pitänyt mutta myönsi, ettei yleensäkään tykkää niin sanotuista sukkahikijuustoista. Varpuslinnun mielestä maku oli ensimmäisen suupalan jälkeen täysin selittämätön, eikä hän ollut varma, haluaisiko edes maistaa toista palaa.

Chicca-mozzarellan tiesimme olevan hyvää jo entuudestaan, ja nyt totesimme sen olevan parasta vegemozzarellaa, mitä olemme kuunaan maistaneet. Vähän mautonta Chicca toki on, mutta samalla tavalla kuin mozzarella muutenkin – siis hyvin miedon makuista – ja koostumukseltaan hiukan tavallista mozzarellaa pehmeämpää. Kaiken kaikkiaan Chicca toimii kyllä oikein hyvin mozzarellan roolissa, joten suosittelemme kokeilemaan.

Cashewtuorejuusto oli Chiccan ohella pelkästään positiivinen kokemus. Totesimme sen olevan aavistuksen verran liian sitruunaista mutta muuten kerrassaan erinomaista. Tuorejuusto toimi ainakin suolakeksien päällä mainiosti, ja varmasti se kävisi yhtä lailla levitteenä leivällä. Suosittelemme!

Sheese Cheddar Style With Caramelised Red Onion, mantelifeta, cashewtuorejuusto ja Verys Chicca Classica

Chilisuklaatryffelit valmistimme Lumon reseptin mukaan, mutta korvasimme kuohukerman kaurakermalla (Planti) ja voin vegaanisella margariinilla. Lopputuloksesta tykkäsivät kaikki. Eroa aiemmin kokeilemiimme, alkuperäisen ohjeen mukaan tehtyihin ei-vegaanisiin tryffeleihin ei pystynyt havaitsemaan. Maku oli tietysti voimakkaan tummasuklainen ja hiukan tulinenkin, joten maitosuklaan ystäville nämä eivät ehkä olisi ykkösvalinta, mutta jos pitää muutenkin vähän vahvemmista suklaista, kannattaa testata tätä ohjetta.

Kaupoista löytyy pakasteena useampiakin vegaanisia taikinavaihtoehtoja joulutorttujen tekoon, kuten Myllyn Paras Torttutaikina, jonka valitsimme tällä kertaa. Perinteisesti tortut on kuitenkin tapana voidella kananmunalla, jotta pinnasta tulisi kauniin kullanruskea. No, jätimme voitelun tekemättä, mutta pinta ruskistui silti ihan nätisti, eikä ohuen kananmunakerroksen puuttuminen vaikuta makuun mitenkään. Kaupanvalmiista taikinalevyistä tehdyt joulutortut ovatkin siis tosi helppo vegaaninen jouluherkku.


Tässä jouluruokakokonaisuudessa oli paljon hyviä tuotteita mutta myös pettymyksiä ja suoranaisia järkytyksiä. Maut myös jakoivat jyrkästi mielipiteitä. Vegaaninen joulupöytä vaikuttaa meistä ihan toimivalta mahdollisuudelta, mutta etenkin testaamiemme laatikoiden kohdalla jäi toivomisen varaa. Suosittelemme kokeilemaan ainakin kehumiamme ruokia, mutta kannattaa huomioida hajuvaroitukset. Emme lupaile, etteikö eroa perinteisiin joulupöydän herkkuihin huomaisi, mutta eihän se välttämättä ole huono asia.

On myös sanottava, etteivät nämä testaamamme ruoat ole tietenkään ainoat vaihtoehdot vegaaniseen joulupöytään. Moni ruoka on paljon parempaa itse valmistettuna, ja valmistuotteita voi myös näppärästi tuunata. Esimerkiksi Stockmannin lanttulaatikko muuttui kerrassaan kelvolliseksi, kun siihen jälkeenpäin lisättiin siirappia, kaurakermaa, margariinia, korppujauhoja sekä suolaa ja se laitettiin vielä vähäksi aikaa uuniin tekeytymään. Tämän käsittelyn jälkeen laatikontähteet maittoivat!

30.11.2017

Vegaaninen kanakeitto


Meistä kukin on joutunut tämän syksyn aikana niin monen flunssan riepottelemaksi, ettei sellaista määrää olisi toivonut koko porukalle yhteensäkään. Onneksi kanakeitto on helppo ja ennen kaikkea herkullinen parannuskeino flunssaan – ainakin elokuvissa. No, kanakeitto sinänsä ei ole tietenkään tämän blogin linjan mukaista ruokaa, mutta jääkaapista löytyneet Vegetarian Butcherin salaattisuikaleet (Salad Chunks) houkuttelivat kokeilemaan, miten kanakeitto taipuu vegaaniseksi.


Olimme käyttäneet suikaleita aiemmin nimenomaan salaatissa ja huomanneet niiden olevan siitä ihmeellisiä, että hyvin maustettuina ne ihan todella maistuvat kanalta. Ne myös näyttävät aivan kanalta, mutta vielä makua ja ulkonäköä hämmentävämpää on suikaleiden koostumus – ne tuntuvatkin ihan kanalta. On melkein vaikea uskoa, etteivät ne ole kanaa.


Keitossa suikaleet osin menettivät kanaisan makunsa ja soija tuli esiin. Vaikka emme varsinaisesti ole soijan ominaismaun suurimpia faneja, tämä seikka ei haitannut lämpimän mausteisessa, jopa vähän tulisessa keitossa. Soija maistui sen hetken, kun palanen osui kohdalle, mutta hävisi pian kookoksen, inkiväärin ja chilin alle.

Suikaleiden rakenne ja ulkonäkö pysyivät keitossa erehdyttävän paljon kanaa muistuttavina, mutta soijan maun takia emme kuitenkaan suosittele tämän keiton kokeilemista ihan vannoutuneimpien lihansyöjien huijaamiseen. Vaan miksi pitäisikään – keitto kun maistuu mainiolta ilmankin kanaa.


Vegaaninen vastine kanakeitolle
1 l vettä
2 kasvisliemikuutiota

160 g The Vegetarian Butcher Salad Chunks

3-4 porkkanaa
1 pieni kukkakaali
1 pieni parsakaali
1 paprika
1 sipuli
n. 1 dl makeaa maissia

1 tlk (à 400 ml) kookosmaitoa
1 tl kurkumaa
½ tl paprikajauhetta
mustapippuria
inkivääriä
cayennepippuria tai muuta chiliä oman maun mukaan
suolaa tarvittaessa

Pilko kasvikset pieniksi paloiksi. Kiehauta vesi, ja lisää kasvisliemikuutiot, porkkana ja kukkakaali pataan porisemaan. Paista Vegetarian Butcher -salaattisuikaleet öljyssä. Kun porkkana ja kukkakaali alkavat kypsyä, heitä sekaan paprika ja sipuli. Pilko paistetut suikaleet pienemmiksi kuutioiksi. Jos käytät tuoretta inkivääriä, pilko sekin. Lisää keittoon kookosmaito, parsakaali, maissi, inkivääri ja pilkotut salaattisuikaleet. Mausta. Kun kasvikset ovat kypsiä, tarkista vielä maku, ja lisää mausteita ja suolaa tarvittaessa.

Tällä reseptillä saat noin kaksi litraa valmista keittoa – siitä riittää kahdelle syöjälle kyllästymiseen asti. Jos haluat keitosta ekstrakermaista, voit lisätä vegaanista tuorejuustoa kattilaan tai annokseen (esim. 1 rs Oatly påMackania koko kattilalliseen keittoa tai nokare kulholliseen). Me laitoimme keittoon lisäksi hiukan (n. 1 tl) ravintohiivahiutaleita tuomaan umamia ja vastaavasti unohdimme lisätä maissin.


Vegetarian Butcherin salaattisuikaleita löytyy sekä kaupan kylmähyllystä että pakastealtaasta. Hintaa on vähän enemmän kuin pienellä paketilla kanasuikaleita ja pakkauskin on toki pienempi. Paketti (160 g) suikaleita riittää kuitenkin ihan yhtä hyvin kuin kaksinkertaisen kokoinen paketti kanaa niin salaattiin kuin tähän keittoonkin.

14.11.2017

Tuliset kukkakaaliwingsit

Maistettuamme Vegånia-festareilla ihania vegaanisia wingsejä (eli siipisiä kuten niitä suomeksi on ollut perinteisesti tapana nimittää) päätimme kokeilla niiden valmistamista itse. Krotin hiljattain hankkimasta Vegaanimättöä-kirjasta löytyikin ohje kukkakaaliwingsien valmistamiseen. Wingsien kaveriksi teimme vegaanista majoneesia. Reseptitestaukseen osallistui ydinporukkamme lisäksi myös toveri Naakkuli.


Kukkakaaliwingsit uunissa 

1 iso kukkakaali 
Taikina:
2 dl vettä
2 dl vehnäjauhoja
1 tl savupaprikajauhetta
¼ tl cayennepippuria
½ tl suolaa 
Wings-kastike:
1 dl Texas Pete tms. hot wings -kastiketta
½ dl vegaanista margariinia 
Paloittele kukkakaali sopivan kokoisiksi suupaloiksi. Sekoita taikina-ainekset keskenään. Dippaa kukkakaalin palaset taikinaan ja asettele väljästi uunipellille leivinpaperin päälle. 
Paista uunissa 225 asteessa 25 minuuttia, käännä kerran paistamisen aikana.
Sulata margariini ja sekoita siihen wings-kastike. Voitele wingsit kastikkeella. Paista vielä 5 minuuttia. Valmistele sillä välin majoneesidippi (ohje alempana).

Resepti on Vegaanimättöä-kirjasta, kypsennysohje Chocochili-blogista. Taikinasta tulee tämän reseptin mukaan toteutettuna hiukan löysää, joten vehnäjauhoa voisi laittaa vähän enemmänkin. Jos haluat miedompia wingsejä, käytä vähemmän hot wings -kastiketta ja enemmän margariinia. Uppopaistamalla, kuten kirjassa neuvotaan, wingseistä tulisi varmasti rapeampia kuin uunissa, mutta näin ne ovat vähärasvaisempia.




Vegaaninen chilimajoneesi 
1 dl soijamaitoa
3 dl rypsiöljyä
2 tl valkoviinietikkaa
1 tl sinappia esim. Dijon
½ tl suolaa
ripaus cayennepippuria
Texas Pete tms. hot wings -kastiketta maun mukaan 
Mittaa soijamaito tehosekoittimeen tai sauvasekoittimen kulhoon. Kaada öljy joukkoon koko ajan sekoittaen. Lisää etikka ja mausteet. Sekoita tasaiseksi. Ohenna majoneesia tarvittaessa vedellä tai soijamaidolla. Majoneesi paksuuntuu jääkaapissa.

Tämäkin resepti on Vegaanimättöä-kirjasta mutta hot wings -kastikkeella maustettuna. Me käytimme makeutettua soijamaitoa, mutta sen makeus maistui lopputuloksessa, joten majoneesin tekoon kannattaa ehkä käyttää makeuttamatonta.



Varpuslintu ja Naakkuli kohtasivat heti maistelun aluksi erään merkittävän ongelman: tuliset wingsit olivat heille aivan liian tulisia. Molemmat yrittivät urheasti selviytyä annoksestaan, mutta tiukkaa teki. Onneksi vähemmän tulinen majoneesi kuitenkin taittoi pahinta poltetta. Tämä resepti sopii parhaiten siis tulisen chiliruoan ystäville.

Kukkakaaliwingsien koostumus todettiin oikein mukavaksi. Vaikkeivät uunissa valmistetut olleet yhtä rapeita kuin Vegåniassa nautitut uppopaistetut, oli pinta kuitenkin mukavan rapsakka. Sisältä herkku oli pehmeää, kuten kypsennetyllä kukkakaalilla on tapana. Makukin oli selkeästi kukkakaalin, vaikka voimakas kuorrutus toikin siihen oman lisänsä.

Vegaaninen majoneesi sai kiitosta kaikilta, ja se toimi tosi hyvin dippinä wingseille. Koostumus oli oikein onnistunut. Varpuslinnun, Naakkulin ja Krotin mielestä myös maku oli oikeastaan täydellinen, eivätkä he huomanneet eroa vanhanaikaiseen majoneesiin. Lilla Millan mielestä majoneesissa oli makeutetun soijamaidon käyttämisestä johtuen omituinen makea sivumaku. Vaikka majoneesissakin oli chiliä, se ei kuitenkaan ollut kenenkään mielestä mitenkään liian polttavaa.

Totesimme yhteistuumin, että nämä kukkakaaliwingsit (ehkä kuitenkin hiukan vähemmän tulisena versiona) ja majoneesi menevät oikein mainiosti perinteisten siipisten tapaan mukavana, täyteläisen mausteisena sormiruokana vaikkapa illanvietoissa. Plussana näissä on kanawingseihin verrattuna vähäisempi rasvapitoisuus, ja onhan kukkakaali tunnetusti terveellistä.

31.10.2017

Mehevä ja herkullinen omenapiirakka


Mitä leipoisi, jos kaapista löytyy iso kasa herkullisia suomalaisia omenoita mutta ei maitoa eikä yhden yhtä kananmunaa? Vegaanista omenapiirakkaa tietysti! Vegaanisen leivonnan maailmaan sukeltaminen on johtanut Lilla-Millan ja Samin kaksihenkisessä perheessä lisääntyneeseen herkutteluun, kun leipomuksia varten ei tarvitse varata kaappiin kananmunia tai maitotuotteita. Tämän omenapiirakan ohjeen nappasimme Gastro Pahalapsi -ruokablogista ja muokkasimme sitä lisäämällä taikinaan omenaa, jotta lopputulos olisi mahdollisimman mehevä.



Vegaaninen omenapiirakka 


Taikina:
200 g sokeria
210 g vehnäjauhoja
70 g perunajauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
1 maustemitta vaniljajauhetta (tai 1 tl vaniljasokeria)
(kanelia)
2,5 dl kauramaitoa
75 g margariinia
2 kirpeää pientä omenaa raastettuna 
Päälle:
6 kirpeää pientä omenaa
sokeria
kanelia 
Rasvaa kookas irtopohjavuoka. Sulata margariini (tai käytä juoksevaa margariinia, kuten me laiskat). Raasta kaksi omenaa karkeaksi raasteeksi. 
Sekoita keskenään kuivat aineet ja kaada joukkoon kauramaito (me käytimme iKaffea sen täyteläisen koostumuksen vuoksi) ja margariini. Sekoita vispilällä tasaiseksi. Sekoita viimeiseksi joukkoon omenaraaste. Kaada taikina voideltuun vuokaan. 
Pilko kuusi omenaa sopiviksi suupaloiksi. Sekoita omenanpalojen joukkoon maun mukaan sokeria ja kanelia. Kaada omenat taikinan päälle. 
Paista 200 asteessa noin puoli tuntia.



Alkuperäisen ohjeen mukaan omenapiirakka on parhaimmillaan seuraavana päivänä, mutta me itseasiassa pidimme siitä eniten uunituoreena, ehkäpä omenaraasteen tuoman kosteuden takia. Piirakka oli mehukas ja todella hyvänmakuinen. Jälkikäteen tosin huomasimme, että itse taikinaankin olisi kannattanut lisätä kanelia tuomaan makua, joten lisäsimme senkin ohjeeseen.

Teimme omenapiirakan lisukkeeksi vaniljakastiketta Ruokailo-blogin reseptillä (myös iKaffesta), mutta sen mausta emme kauheasti pitäneet. Maku kylläkin parani jääkaapissa, ja seuraavana päivänä kastike oli piirakan kanssa jo ihan mukiinmenevää. Itse omenapiirakka taas oli oikein onnistunut ja suosittelemme reseptiä kaikille!

16.9.2017

VEGG, uusi korvaaja kananmunalle

VEGG on mielenkiintoinen uutuus. Se on vegaaninen valmiste, jonka ravintoarvot ja valmistajan sanojen mukaan myös ominaisuudet ruoanlaitossa vastaavat kananmunaa. Sitähän piti heti päästä testaamaan! Kokeilimme ydinkolmikkomme kesken, miten veggi taipuu munakkaiksi ja letuiksi.

Tätä uutuutta myydään toistaiseksi vain rajoitetusti S-ketjun kaupoissa, joten suuntasimme ostoksille hyvinvarusteltuun Prismaan. Yksi tuubi maksoi kolmisen euroa. Pakkauksessa on tuotetta vajaan kolmen kananmunan verran, joten hinta on aika kova.



Munakkaat


Kypsentämättömänä vegg näytti epämääräiseltä löllöltä, vähän niin kuin kananmunakin. Paistettaessa se käyttäytyi todella kummallisesti. Munakkaat kypsyivät hitaasti, eivätkä pitkänkään paiston jälkeen hyytyneet kokonaan. Pinta kyllä kypsyi ja muuttui samalla vähän ällöttävän nahkaisen näköiseksi, mutta sisältä munakas jäi lopultakin aika löysäksi.

Maistoimme veggimunakasta sekä sellaisenaan että paprika-soijanakkitäytteellä. Täytetty munakas oli ehdottomasti parempaa kuin täyttämätön. Päällimmäinen maku molemmissa versioissa oli kuitenkin suola, jota veggissä tuntuu olevan aika hurjasti.

Munakkaasta tulikin munakokkeli, koska pitkästä paistoajasta huolimatta emme saaneet sitä käännettyä.

Lilla Millan mielestä munakas oli itse asiassa niin suolaista, ettei hän pystynyt syömään kuin muutaman lusikallisen. Hän tuumi veggimunakkaan muistuttavan munakasta, jonka valmistuksessa on jostain syystä käytetty laihaa kaurapuuroa. Krotti ja Varpuslintu molemmat kokivat sekä maun että koostumuksen olevan hyvin lähellä sellaista suolaisen piirakan täytettä, joka tehdään kananmunasta ja kermaviilistä tai ranskankermasta.

Veggimunakas toi siis kaikille mieleen jonkinlaisen kananmunavalmisteen, vaikkei suoranaisesti perinteistä munakasta. Vaikka soija onkin yksi veggin pääraaka-aineista, valmiista munakkaasta sen makua ei kuitenkaan erottanut ollenkaan. Lopputulos ei myöskään maistunut erikoisemmin veggin toiselta pääraaka-aineelta, kikherneeltä. Makuelämys ei ollut erikoisen paha muttei kyllä kovin hyväkään.

Täytetty munakas onnistui paremmin, mutta jäi sisältä todella löysäksi.

Omaksuisimmeko veggimunakkaan osaksi normaalia arkiruokailuamme? Suosittelisimmeko sitä munakkaaseen tykästyneille sekasyöjille?

Pakko sanoa, että valitettavasti emme, ainakaan tällä testauksella. Tyrmäävän suolaisuutensa ja epämääräisen kypsymiskäyttäytymisensä vuoksi vegg ei oikeastaan toimi tässä käytössä niin hyvin kuin sen pitäisi. Veggimunakkaan kypsentämistä uunissa voisimme vielä kokeilla, vaikka suolaisuutta sekään ei tietenkään poista. (Haluaisimme tietää, miten veggin markkinoille tuonut EGG-ravintola tekee siitä munakasta.)

Lettuset


Lettujen valmistukseen ei oikeastaan edes tarvita kananmunaa, mutta tietysti munapohjaisessa letussa on enemmän proteiinia kuin munattomassa ja monien mielestä se on myös maukkaampaa. Kokeilimme veggin sivuilta löytyvää vegaanista räiskälereseptiä, jossa lehmänmaito kuitataan kauramaidolla ja kananmunat veggillä.

Kummallisen munakaskokemuksemme jälkeen saimme yllättyä positiivisesti, kun veggilettuset olivatkin kerrassaan kelvollisia. Letut paistuivat aivan mainiosti, ja ne myös näyttivät ja maistuivat juuri siltä, miltä lettujen kuuluukin. Mikä menestys!


Lettujen reunoista tuli ihanan rapeat, ja ne myös säilyttivät rapeutensa pitkään - yöksi jääkaappiin jätetyt ylijääneet letut olivat vielä aamulla aivan yhtä rapeita kuin vastapaistetut. Varpuslinnun mielestä rapeissa reunoissa oli tosin tiettyä, hiukan häiritsevää ja perinteisille letuille epätyypillistä sitkeyttä, mutta muiden mielestä se ei ollut ongelmallista.

Kaikkien mielestä veggiletut maistuivat erehdyttävästi samalta kuin perinteiset letut. Eroa tuskin pystyisi havaitsemaan. Aloimmekin jo miettiä, miten hauskaa olisi järjestää sokkotesti, jossa useampi koemaistaja voisi yrittää erottaa vegaaniset veggiletut perinteisistä.


Nähtävästi vegg sopiikin ruoanlaittoon sellaisissa asiayhteyksissä, joissa sitä ei ole tarkoitus syödä sellaisenaan mutta se toimii rakenteen ja ravintoarvojen puolesta olennaisena raaka-aineena. Voisimme kokeilla sitä seuraavaksi vaikkapa juuri suolaisen piirakan täytteessä.

Miten on omaksumisten ja suosittelujen laita tässä kohtaa?

No, jos haluaa tehdä vegaanisia räiskäleitä, mutta kaipaa niihin täyteläistä makua, rapeita reunoja ja korkeampaa proteiinipitoisuutta, on vegg varma valinta. Voisimme ehkä käyttää veggiä jatkossakin lettujen laittamiseen, mutta korkean hinnan vuoksi sitä tuskin tulee ostettua kovin usein. Kunpa sen hinta tulisi alaspäin!

29.8.2017

Taivaasta tipahtanut rendang

Toisinaan arkipäivänäkin tekee mieli kokata jotakin vähän parempaa. Yhtenä sellaisena päivänä tartuimme Hesarin sivuilta löytyneeseen rendang-reseptiin. Rendangia on kehuttu jopa maailman parhaaksi ruoaksi. Se on toki mielipidekysymys, mutta ainakin tämä Indonesian lahja maailmalle villitsee mausteisen ruoan ystävän täyteläisellä maullaan. Reseptin kokeiluun osallistui ydinporukkamme lisäksi Sami.


Vegaaniseen rendangiin valitsimme nyhtökauran, jonka ajattelimme sopivan erityisen hyvin korvaamaan pitkään haudutettua naudanlihaa. Vegaanisen version valmistus alkaa ihan samalla tavalla kuin alkuperäisen naudanliha-rendanginkin, maustetahnasta. Sen teimme ohjeen mukaan, tosin sauvasekoittimella. Vinkki: tahnaa ei kannata maistaa, se on todella vahvaa. (Sami teki tämän virheen ja katui sitä jälkikäteen monta minuuttia!)


Maustetahnaa paisteltiin hetki pannulla ja sitten sekaan lisättiin kookosmaito, nyhtökaura ja vielä vähän mausteita. Tässä vaiheessa rendang ei vielä näyttänyt kummoiselta, mutta tuoksu oli suorastaan huumava.


Puolen tunnin hauduttamisen jälkeen curry oli valmista. Valmis rendang tarjoillaan perinteisesti jasmiiniriisin kanssa, ja päälle kannattaa vielä purskauttaa runsaasti limen mehua, joka raikastaa tuhtia currya. (Tosin Varpuslintu, joka on allerginen sitrushedelmille, söi rendangia ilman mehun lisäämistä ja piti siitä joka tapauksessa.)


Kaikkien makuun rendang oli hieman - ja Krotille alkuun enemmänkin kuin hieman - liian tulinen. Jos ei siis tykkää todella tulisesta ruoasta, kannattaa siemenet poistaa ainakin yhdestä chilistä tai käyttää vähän miedompia chilejä. Me käytimme keskivahvoja suomalaisia Medina-chilejä, jotka saattoivat olla vähän tulisempia kuin kaupan ulkomaiset peruschilit.

Lilla Milla ja Sami totesivat, että vege-rendang ei voita alkuperäistä maussa, mutta moninkertainen voitto tulee valmistuksen nopeudessa. Autenttista naudanliha-rendangia pitää keitellä jopa neljä tuntia, mutta nyhtökaura-rendangin pyöräyttää alusta loppuun tunnissa. Ja vaikka maku ei yllä ihan alkuperäisen rendangin tasolle, onhan tämäkin aivan taivaallista!

Nyhtökaura-rendang tulee jäämään vakioruokalistalle Lilla Millan ja Samin taloudessa. Krotti ja Varpuslintu ajattelivat myös kokeilla sitä uudestaan - mutta hiukan vähemmän tuliseksi tuunattuna. Alkuperäistä naudanlihaversiota rendangista Krotti ja Varpuslintu eivät ole maistaneet, eikä tämän jälkeen taida olla tarpeenkaan.

12.8.2017

Vegånia-vegaaniruokafestivaali Turussa

Sekavegaanit palaa pitkältä kesälomalta! Viime viikonloppuna täällä Turussa järjestettiin ensimmäistä kertaa Vegånia-vegaaniruokafestivaali, ja me olimme tietenkin haukkana paikalla maistelemassa herkkuja. Epävakaisesta säästä huolimatta Vanha Suurtori oli melkoisen täynnä ihmisiä, ja melkein jokaisen ruokakojun edessä oli pitkä jono.

Pahimpaan nälkään haukkasimme Wood and Fire craft pizza companylta (yllättäen) pitsat. Kun mahoihin oli saatu ensihätään täytettä, perehdyimme muuhun tarjontaan ja asetuimme jonoon. Lilla Milla ja Varpuslintu kävivät väijymään Kuoren ja Rootsin burgereita, Krotti puolestaan jonotti Good Såsin kukkakaaliwingsejä.

Kuoren ja Rootsin seitanburgeri

Seitanburgerin pihvi oli oikein maukas ja mehukas, mutta seitanille tyypillinen sivumaku oli kyllä etäisesti havaittavissa mausteiden läpi. Kokonaisuutena burgeri maistui hurjan hyvältä ja maut sopivat hienosti yhteen. Välissä oli ihanan makeaa oluthaudutettua sipulia ja täyteläistä chilimajoneesia.

Kukkakaaliwingsit (suom. siipiset!) todettiin ehkä päivän parhaaksi herkuksi ja ehdottomasti myös kotona kokeilemisen arvoiseksi ideaksi. Eivät ne toki broilerilta maistuneet vaan kukkakaalilta, mutta juuri sopivan mausteisina ja rapeina ne muistuttivat kuitenkin olemukseltaan wingsejä ja olivat ihan superherkullisia.

Good Såsin kukkakaaliwingsit

Varpuslinnun allergiat tietenkin vaikeuttivat festareilla asiointia hiukan, kun sekä burgerissa että wingseissä oli juustokuminaa, mutta onneksi Good Såsilta löytyi myös seitansandwichejä, joista toinen vaihtoehto oli paitsi allergiayhteensopiva myös älyttömän hyvän makuinen. Seitanpihviä olisi voinut hyvin luulla paitsi koostumuksen myös maun puolesta lihapihviksi, jos ei olisi paremmin tiennyt.

Good Såsin Philly cheese steak -seitansänkkäri (ja Varpuslinnun tuhoutuneet kynsilakkaukset!)

Lopuksi tarvittiin tietenkin vielä jälkiruokaa. Onneksi Lilla Milla bongasi Rosterin kojun, josta saatiin jälkkäriksi raikas sitruunaverbenaposset, marenkia ja mansikoita. Herkku oli ihanan kuohkea ja höttöinen. Emme tosin ole koskaan maistaneet ei-vegaanista possetia, joten emme pysty esittämään mitään vertailua, mutta ainakaan tästä jälkkäriannoksesta ei mitenkään maistanut, ettei siinä ollut käytetty eläinperäisiä tuotteita.

Rosterin sitruunaverbenaposset-annos

Tapahtuman jälkeen luimme mukavia uutisia: Vegånia-festarit olivat siinä määrin menestyksekkäät, että ne tullaan järjestämään uudelleen taas ensi kesänä!